Spektroskooppinen kaksoistähti
Spektroskooppiset kaksoistähdet näyttävät yhdeltä
tähdeltä suurimmissakin kaukoputkissa, mutta
niiden spektrissä tapahtuu säännöllistä
vaihtelua. Ensimmäinen spektroskooppinen
kaksoistähti löydettiin 1880-luvulla. Tällöin
havaittiin zeta UMa:n eli Mizarin
spektrin viivojen säännöllisin väliajoin kahdentuvan.
Dopplerin ilmiön
mukaisesti spektriviivan siirtymä pois
oikealta paikaltaan on suoraan verrannollinen
tähden säteisnopeuteen. Toisiaan kiertävien
komponenttien spektriviivojen välimatka on
suurimmillaan, kun toinen tähti tulee kohti ja
toinen menee poispäin. Siirtymän jakso on juuri
tähtien kiertoaika.
Hankaluutena on, että radan
asentoa ei tunneta. Siksi havaitut nopeudet v
eivät ole tähtien todellisia nopeuksia, vaan
v = v0 sin i,
missä i on inklinaatio eli näkösäteen ja
ratatason normaalin välinen kulma.
Spektroskooppisen kaksoistähden radan kokoa tai
komponenttien massoja ei havainnoista voi johtaa.
Havaintojen perusteella saadaan vain näistä
suureista riippuva lauseke, massafunktio.