| kotisivu |
| hakemisto |
| kartat |
| kohteet |
| teoriaa |
| tähdistöt |
| muita nimiä | 68 Cet, omicron Cet, A1778, SAO 129825 |
| tähdistö | Valaskala |
| rektaskensio | 2 h 19.345 min |
| deklinaatio | -2.977 astetta |
| visuaalimagnitudi | 3.04 |
| väri-indeksi B-V | 1.42 |
| spektriluokka | Md |
| radiaalinopeus | 64 km/s |
| ominaisliike 100 vuodessa | rektaskensio -1 s; deklinaatio -23" |
| etäisyys | 29 pc |
Mira Ceti on pitkäjaksoinen muuttuja, Mira-tähtien perustyyppi.
Nimi tarkoittaa ihmeellistä.
Aristoteleen mallissa kuunylinen maailma oli ikuinen ja muuttumaton; siten myös kiintotähtien tuli olla muuttumattomia. Ehkä siksi kukaan ei myöskään etsinyt tällaisia muutoksia, ja ensimmäiset havaittiin vasta aristotelismin jo alkaessa väistyä. Ensimmäinen tähti, jonka kirkkauden huomattiin vaihtelevan, oli Mira Ceti. Säilyneiden nuolenpääkirjoitusten perusteella on tosin arveltu jo babylonialaisten olleen perillä kirkkauden vaihteluista.
Tähtitieteen harrastaja David Fabricius havaitsi tähden kirkastumisen 13.8.1596 ja 15.2.1609, mutta vasta Phocylides Holwarda osoitti 1638, että kyseessä on todella muuttuva tähti. Ensimmäinen luotettava arvo jakson pituudelle saatiin vuonna 1667, kun Ismail Bouillaud eli Bullialdus löysi Miran kirkkauden vaihtelusta 333 päivän jakson. Nykyisin käytetty arvo on 331.96 päivää.
Mira-tähtien kirkkauden muutokset johtuvat tähtien sykkimisestä. Tähdet kirkastuvat melko nopeasti ja himmenevät sitten hieman hitaammin. Maksimi- ja minimimagnitudit vaihtelevat epäsäännöllisellä tavalla. Jaksot ovat tavallisimmin 100-500 vuorokauden välillä ja siksi niitä sanotaan myös pitkäjaksoisiksi muuttujiksi. Tähtien valonvaihtelun amplitudi on tyypillisesti 6 magnitudia visuaalisessa alueessa.
Miran kaltaiset muuttuvat tähdet ovat viileitä spektriluokan M, S tai C ylijättiläistähtiä. Niiden spektrissä on tavallisesti emissioviivoja. Mira-tähdistä virtaa jatkuvasti ainetta ulospäin tähtituulena. Mira-tähtien efektiivinen pintalämpötila on vain noin 2000 K, joten 95 % säteilystä on infrapunaisessa alueessa. Jo pieni lämpötilan muutos vaikuttaa voimakkaasti säteilyn määrään visuaalialueessa ja siksi visuaalimagnitudin muutokset ovat suuria.
Itse Mira Ceti on ylijättiläinen, jonka säde on noin 2 AU, 300-400 Auringon sädettä. Kirkkaus himmeimmillään on vain 10-12 magnitudia. Kirkkaimmillaan sen magnitudi voi olla 2-5. Ajoittain se siis saattaa loistaa jopa tähdistön kirkkaimpana tähtenä.
Miran seuraavien maksimien arvioidut keskikohdat ovat 28.11.1998, 26.10.1999, 22.9.2000, 20.8.2001, 18.7.2002, 15.6.2003, 12.5.2004 ja 9.4.2005.
Mira Ceti on myös kaksoistähti. Seuralaisen kirkkaus on vain 11 mag ja se on hyvin lähellä päätähteä, joten sen erottaminen harrastajan kaukoputkella on vaikeaa.