Auringonpilkkuluku

Zürichin auringonpilkkuluku määritellään kaavalla

Z = C ( s + 10 g ),

missä s on kullakin hetkellä näkyvien yksittäisten pilkkujen lukumäärä ja g pilkkuryhmien määrä. C on havaitsijasta ja havainto-olosuhteista riippuva vakio.

Ylläolevassa kuvassa on esitetty auringonpilkkuluvun vaihtelu 1700-luvulta viime vuosiin saakka. Sitä varhaisemmalta ajalta on vain satunnaisia havaintoja (viivan punainen osa).

Kuvasta nähdään pilkkujen määrän vaihtelevan keskimäärin 11 vuoden jaksoissa. Todellisuudessa jakson pituus voi vaihdella noin 7 ja 17 vuoden välillä. Viime vuosikymmeninä se on ollut noin 10.5 vuotta. Aktiivisuuden nousu huippuunsa tapahtuu yleensä 3-4 vuodessa, ja lasku on sitten hieman hitaampaa. Jakson huomasi ensimmäisenä saksalainen Samuel Heinrich Schwabe vuonna 1843.

Auringonpilkkujen määrän vaihtelu on ollut melko säännöllistä 1700-luvun alusta alkaen. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut asianlaita. Esimerkiksi 1600-luvulla oli pitkiä ajanjaksoja, jolloin auringonpilkkuja ei näkynyt käytännöllisesti katsoen lainkaan. Vaikka havaintojen teko ei ollut mitenkään säännöllistä, tämä pilkkujen vähäisyys on kyllä todellista.

1600-luvun hiljaista kautta sanotaan Maunderin minimiksi. Vastaavanlainen Spörerin minimi sattui 1400-luvulla, ja samanlaisia kausia on tunnistettu aikaisemmiltakin ajoilta. Aktiivisuusminimien aiheuttajaa ei tunneta, mutta ilmeisesti Aurinko ei toimi yhtä säännöllisesti kuin vielä jokin aika sitten ajateltiin.