Auringon korona

Kromosfääri vaihtuu vähitellen ilman selvää rajaa koronaksi. Koronakin näkyy selvimmin täydellisen auringonpimennyksen aikana, jolloin se ilmestyy näkyviin muutaman Auringon säteen päähän ulottuvana valokruununa. Koronan pintakirkkaus on suunnilleen sama kuin täysikuulla, ja siksi sitä on vaikea havaita kirkkaan fotosfäärin vierestä.

Koronan sisäosassa, K-koronassa, näkyy jatkuva spektri, joka syntyy elektronien sirottamasta fotosfäärin valosta. Ulompana, parin Auringon säteen päässä pinnasta, on F-korona, jossa näkyvät myös Fraunhoferin viivat (absorptioviivat). F-koronan valo tulee Auringon valoa heijastavasta pölystä.

Koronan spektristä löydettiin viime vuosisadalla voimakkaita spektriviivoja, jotka eivät sattuneet yhteen minkään tunnetun alkuaineen viivojen kanssa. Arveltiin, että kyseessä oli taas uusi alkuaine, jolle jo annettiin nimi coronium; vähän aikaisemmin oli Auringosta löydetty heliumia ennen kuin se tunnettiin Maan päältä. Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että kyseessä olivat eräiden alkuaineiden hyvin moneen kertaan ionisoituneet atomit, esimerkiksi 13 kertaa ionisoitunut rauta. Näin monen elektronin irrottaminen atomista vaatii suuria energioita. Koko koronan täytyy olla noin $10^6$ asteen lämpötilassa.

Tämän lämpötilan synnyttämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan jatkuvasti energiaa. Varhaisempien teorioiden mukaan energia olisi peräisin Auringon pintaan tulevan konvektion synnyttämistä akustisista tai magnetohydrodynaamisista shokkiaalloista. Uusin selitys on Auringon magneettikentän ja sähkövirran aiheuttama kuumeneminen, jossa lämpöä syntyy hieman samaan tapaan kuin tavallisessa hehkulampussa. Auringon magneettikentän muutokset indusoivat sähkökentän, jolloin johtavassa väliaineessa, kuten koronan ionisoituneessa kaasussa syntyy sähkövirta. Osa energiasta muuttuu vastuksen vuoksi lämmöksi kuumentamaan koronan kaasua. Korona on kuitenkin niin harvaa, että siihen varastoitunut energia ei ole kovin suuri.

Koronan kaasu virtaa jatkuvasti ulospäin ja muuttuu ilman selvää rajaa aurinkotuuleksi, joka kuljettaa hiukkasia pois Auringosta. Korona saa menetetyn aineen tilalle jatkuvasti uutta ainetta kromosfääristä ja Auringon pinnasta. Aurinkotuuli koostuu elektroneista ja protoneista, joita maapallon etäisyydellä on tyypillisesti 5-10 kappaletta cm3:ssä. Hiukkasten nopeus maapallon etäisyydellä on noin 500 km/s. Aurinko menettää aurinkotuulen vuoksi vuodessa massastaan osan 10-13.