kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
pallotähtitiede |
aika |
Roomalainen ajanlasku joutui kuitenkin ajan mittaan sekaisin. Sen selvitti aleksandrialainen tähtitieteilijä Sosigenes Julius Caesarin toimeksiannosta noin vuonna 46 eaa., jolloin luotiin juliaaninen ajanlasku. Sen mukaan vuoden pituus on 365 d, ja joka neljänteen vuoteen lisätään karkauspäivä. Tämä vastasi suunnillen yhtä Egyptissä käytetyistä kalentereista.
Gregoriaaninen kalenterikaan ei ole aivan tarkka, vaan poikkeaa aurinkovuodesta yhden vuorokauden noin 3300 vuodessa.
Ajanlaskuun kuuluva vuosien numerointi on eri maissa erilainen. Länsimaissa on vakiintunut ns. kristillinen ajanlasku, jossa vuodet numeroidaan Kristuksen oletetusta syntymävuodesta lukien. Mikäli kyseinen henkilö todella oli olemassa, hän ei uusimpien tutkimusten mukaan kuitenkaan syntynyt aivan nykyisen ajanlaskumme alussa.
Jos päiväys on ajanlaskuamme edeltävältä ajalta, vuoden perään liitetään eKr. (ennen Kristuksen syntymää), eaa. (ennen ajanlaskun alkua) tai joskus jopa a.a.C.n. (annus ante Christum natum). Englanninkielinen lyhenne on B.C. (Before Christ). Pelkkä vuosiluku tarkoittaa ajanlaskun alkukohdan jälkeistä vuotta. Tarvittaessa tätä voidaan vielä selventää liittämällä vuosiluvun perään jKr. (jälkeen Kristuksen syntymän) tai jaa. (jälkeen ajanlaskun alun) tai englantilais-latinalaiseen tapaan A.D. (Anno Domini). Matemaattisesti johdonmukaisin tapa olisi käyttää negatiivisia vuosilukuja ajanlaskun alkua edeltävälle ajalle. Tällaista tapaa käytetään kuitenkin vain poikkeustapauksissa. Ongelmana on, että vuotta nolla ei ole, vaan vuotta 1 eKr. seuraa vuosi 1 jKr.
Muita käytössä olevia alkamisajankohtia ovat mm. bysanttilaisen kalenterin 1.9.5509 eKr. ("maailman luominen"), juutalaisten 7.10.3761 eKr. (samoin "maailman luominen"), buddhalaisen 483 eKr (Buddhan kuolema), islamilaisen 16.7.622 jKr. (Muhammedin pako).
Historiallisena kuriositeettina mainittakoon Ranskan vallankumouskalenteri, jota noudatettiin lyhyen aikaan Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen. Sen nollakohta oli 22.9.1792.
Koska erimittaiset kalenterikuukaudet ja -vuodet tekevät pitkien aikavälien laskun hankalaksi, on varsinkin tähtitieteessä otettu käyttöön juliaaninen päivämäärä Se on päivien juokseva numerointi, joka alkaa 1.1.4713 eKr. klo 12:00.