Alapilvet

• Kumpupilvi, Cumulus (Cu). Nopeasti muuttuvia hattaroita, jotka tyypillisesti kehittyvät päivän mittaan suuremmiksi - latinan cumulus tarkoittaa juuri kasvua, lisäystä tai kekoa. Aamun ensimmäiset kumpupilvet ovat lyhytikäisiä (15 min) epämääräisiä kokkareita. Myöhemmin päivällä syntyvien kumpupilvien alaraja on tasainen ja kukkakaalimainen yläosa muodostuu selvärajaisista pyöreämuotoisista kuplista; pilvien elinikä vaihtelee puolesta tunnista muutamaan tuntiin. Kumpupilvilajeja ovat
  • kauniin ilman kumpupilvi
  • keskikokoinen kumpupilvi
  • korkeaksi pullistunut kumpupilvi
  • Tuulen repimiä matalalla sijaitsevia kumpupilviä nimitetään repalekumpupilviksi.
  Kumpupilvet eivät sada, mutta yleensä pilvipisaroista muodostunut kumpupilvi voi äkkiä jäätyä, jos ilman lämpötila pilven korkeudella on hyvin alhainen (-15° - -20°). Tätä kutsutaan glasiaatioksi ja se näkyy terävärajaisen pilven muuttumisena epäterävän sameareunaiseksi.
• Kumpukerrospilvi, Stratocumulus (Sc). Suurehkoja, tumman tai vaalean harmaita, pehmeän näköisiä, melko litteitä hattaroita, jotka usein järjestyvät jonoiksi, rulliksi tai makkaroiksi. Pilviosasten leveys on suurempi kuin korkeus, ja niissä on aina sekä tummempia että vaaleampia osia. Kumpukerrospilvilajeja ovat
  • ohut kumpukerrospilvi
  • tiheä kumpukerrospilvi
  • kumpupilvien leviämisestä syntynyt kumpukerrospilvi, jota on kutsuttu myös iltapilveksi tai leikillisesti raatokumulukseksi. Kumpukerrospilvestä saadaan toisinaan heikkoa tihkusadetta, lumijyväsiä tai aivan vähäistä lumisadetta.
• Kuuropilvi, Cumulonimbus (Cb). Pilvistä komein ja korkein. Kehittyy tyypillisesti kumpupilvestä, jonka yläosa kasvaa niin korkeaksi, että pilvipisarat jäätyvät ja pilven huippu muuttuu tiheäksi untuvapilveksi, joka on usein alasimen muotoinen. Kuuropilven alapinnasta, joka ulkonäöltään muistuttaa laajaa sadepilveä, riippuu usein sadejuovia. Kuuropilven alapuolella on usein repaleisten sumu- tai kumpupilvien muodostama pilvikerros, joka on hyvin matalalla.

  Kuuropilvistä tuleva vesi- lumi tai raesade on rankkaa ja ajoittaista, mutta kestää harvoin yli tunnin. Jos samalla on ukkonen, pilveä sanotaan ukkospilveksi. Rankan kuuron yhteydessä ukkospilven etureunalle voi muodostua rullamainen vyörypilvi.

  Kuuropilvet lajitellaan huipun muodon mukaan:

  • kukkakaalimaiset ovat kumpumaisia kuuropilviä
  • jäähuippuiset ovat kuituisia kuuropilviä
• Sumupilvi, Stratus (St). Sumupilvi on matalimmalla esiintyvä pilvisuku, joka on vain 10-300 m maanpinnan yläpuolella. Ulkonäöltään se on usein tasaisen harmaa ja piirteetön kuten tiheä verhopilvi tai laaja sadepilvi, mutta on näitä paljon alempana. Usein mastot, kirkontornit ja puunlatvat katoavat sumupilveen. Yöllä muodostunut sumu, joka hälvenee, kun tuuli viriää, voi nousta sumupilvilautaksi. Kesällä sekin hälvenee usein nopeasti, mutta varsinkin myöhään syksyllä säilyy koko päivän. Lopputalvesta taas sulavasta lumesta haihtuva vesi voi ylläpitää sumua ja sumupilviä päiväkausia jopa korkeapainetilanteessa.

  Sumupilvestä sataa usein tihkua tai lumijyväsiä mikä erottaa sen verhopilvestä ja laajasta sadepilvestä. Sateettoman sumupilven erottaminen tiheästä verhopilvestä vaatii kokemusta, jos yhtään pilven alarajaan ulottuvaa mäkeä tai kirkontornia ei ole näköpiirissä. Jos Aurinko tai Kuu näkyy himmeästi sumupilven läpi, se on aina hyvin teräväreunainen toisin kuin verhopilvessä. Vaikutelma on sama kuin vahvojen aurinkolasien läpi katsottaessa. Kovalla tuulella ja sateella näkyy usein puiden latvojen tasalla kiitäviä riekalemaisia huonon sään repalesumupilviä.