Sivu valmistunut 10.07.1997.

Satakunnan laulu

1.
Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa
maata isien.
2.
Virtaa läpi vainioiden Kokemäen vuo.
Suurten selkäin, korpisoiden mailta tullen tuo,
koskin kuohuu, tulvoaapi, kansan mieltä kasvattaapi, uutta voimaa
luo.
3.
Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan
mies,
luonnon voitto loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kotipelto kasvun kantoi, raatajalle onnen antoi lämmin
kotilies.
4.
Vaan kun vaipui sortoon kansa Satakunnan maan,
niinkuin karhu korjustansa vihan vimmassaan
kansa sorron ikeen alta nousi, vaati vainoojalta vanhaa
vapauttaan.
5.
Vielä Satakunnan mailla miehet vakaiset
tuntee esi-isäin lailla luonnon tuottehet.
Hallan soista karkoitellen rauhan töihin taltutellen kosket
kuohuiset.
6.
Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä
täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa karhun kämmen
lyö.
Tässä Satakunnan laulu siis esiintyy
alkuperäisessä asussaan, jonka sille antoivat
säveltäjä Aksel Törnudd (1874-1923) ja sanoittaja
Aino Voipio (1883-1975). Sotien jälkeen Satakunnan maakuntaliitto
päätti maakuntalaulukseen ylläolevan laulun
ensimmäisen, kolmannen ja kuudennen säkeistön ja
vielä muutti tuon kolmannen säkeistön säkeen
"Kotipelto kasvun kantoi" muotoon "Kasvun kotipelto
kantoi". Alkuperäinen Satakunnan laulu tehtiin Länsi-Suomen
kansanopiston 20-vuotisjuhliin (juhannuspäivänä
1912).

Created by: Rami T. F. Rekola