kotisivu |
hakemisto |
kartat |
kohteet |
teoriaa |
henkilöhakemisto |
De Broglien ajatusten pohjalta Schrödinger esitti 1926 formalismin, jossa hiukkasia kuvataan todennäköisyysjakaumilla. Jakaumaa kuvaava aaltofunktio saadaan Schrödingerin yhtälön ratkaisuna. Schrödinger sai Nobelin palkinnon yhdessä Diracin kanssa vuonna 1933.
Schrödinger harrasti myös filosofiaa ja oli erinomainen tieteen popularisoija. Monille hänen nimensä on tutuin Schrödingerin kissasta, paradoksista, jonka hän esitti 1935. Ajatellaan, että suljetussa laatikossa on radioaktiivista ainetta, Geiger-mittari, myrkkyä ja kissa. Geiger-mittari kytketään päälle niin pitkäksi aikaa, että todennäköisyydellä 0,5 se rekisteröi radioaktiivisesta aineesta lähtevän hiukkasen. Jos hiukkanen rekisteröidään, myrkkypullo rikkoutuu ja kissa kuolee. Radioaktiiviseen hajoamiseen liittyvä aaltofunktio on yhdistelmä kahdesta tilasta: toisessa hiukkanen syntyy, toisessa ei. Vasta suoritettu havainto pakottaa aaltofunktion päättämään, kummassa tilassa se haluaa olla. Periaatteessa silloin laatikossa oleva kissa ei ole sen enempää elävä kuin kuollut ennen kuin kansi on avattu ja kissan tila havaittu. Tämä paradoksi on kiehtonut erityisesti kvanttimekaniikkaan mystisesti suhtautuvia maallikoita. Kvanttimekaniikassa havainto ei kuitenkaan välttämättä edellytä tietoista havaitsijaa; jo hiukkasen rekisteröintiä Geiger-mittarilla voidaan pitää havaintona, joka pakottaa aaltofunktion valitsemaan tilansa.