Ensimmäinen matka (tammikuu 1998)

Ensimmäinen matkani La Palmalle oli 17.-22.1. Varasin Tuorlan observatorion yhteistyömatkatoimistosta reittilennot matkaa varten. Reitti vain oli hivenen raskas: Turku-Helsinki-Amsterdam-Madrid-Teneriffa- La Palma mennessä ja takaisin tullessa La Palma-Teneriffa-Barcelona- Bryssel-Helsinki-Turku. Matkan kuudesta päivästä ensimmäinen meni perille lennellessä, seuraavat kaksi Santa Cruz de la Palmassa kaupunkiin tutustuessa, minkä jälkeen oli siirtyminen Observatorio del Roque de los Muchachosiin. 'Vuorella' meni kaksi päivää, mitä seurasi yksi yö Santa Cruzissa ja lennot takaisin Suomeen. Yöpymiset varasin lähettämällä sähköpostia NOTin hallinnosta vastaavalle Paco Armasille La Palmalle. Hän varasi sekä yöpymiset observatorion Residenciassa että Santa Cruzissa Aparthotel Castilletessa. Hän myös varasi minulle auton kolmeksi päiväksi vuokralle. Observatorion sopimusten ansiosta niin hotelliyöpymisiin kuin auton vuokraankin tulivat huomattavat alennukset.

Ennen matkaa piti minun vielä ottaa yhteyttä IACn (Instituto de Astrofísica de Canarias) taloustoimistoon saadakseni EU-rahoituksen lennoilleni ja yöpymisilleni Residenciassa sekä lähettää NOTin henkilökunnalle täyttämäni WWW-kaavake tarvitsemistani havaintolaitteista.

Lauantaina 17.1. heräsin aikaisin ehtiäkseni hieman ennen seitsemää lähtevään koneeseen. Ehdin jo iloita matkani helpottumisesta häivähdyksellä Finnairin ja Iberian yhteistyön mahdollistaessa lentojen varaamisen kerralla koko matkalle. Vaan eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa--vastaanotto Turun lentokentän lähtöselvityksessä muistutti minulle todellisen ja fantasiamaailman eron: "Ei me voida varata sulle matkaa kuin Amsterdamiin, sen jälkeen on eri lentoyhtiö." Niinpä tietysti, eihän lentoyhtiöiden yhteistyöllä mitään todella hyödyllistä saavuteta. Turku-Helsinki kone oli lähes täynnä ja laskukin oli kuin perunapeltoon tömähtäminen.

Helsingissä ei onneksi tarvinnut kauaa odotella. Jatkoin Amsterdamiin tällä kertaa lähes tyhjässä koneessa. Lentokin oli mukava ja lasku erinomainen--mielialani parani jo huomattavasti. Amsterdamissa odotusaikaa kertyi kolmisen tuntia, mutten pannut pahakseni, koska en ollut siellä ennen ollut. Tutustuin kenttään ja sen palveluihin ja kirjoittelin tätä kaikkea muistiin. Lähtöselvitin itseni Teneriffalle: "I am sorry, sir. Your connecting flight from Tenerife to La Palma is with Binter Canarias and we can not book you in with them from here." Olkoon, kauniin hymyn säestämänä tuonkin viestin otin vastaan melkein hyvänä uutisena--olisikohan Finnairin kenttähenkilökunnalla jotain oppimista Iberian kollegoiltaan.

Lennolla Iberian palvelu ei sitten paljoa Finnairista eronnut. Samat väsyneet ja välinpitämättömät kasvot suorittivat lennon pakolliset syöttämiset ja turvaohjeiden esittelyt kuin kotimaisen yhtiönkin lennoilla. Ruokakin kuului siihen laatuluokkaan, josta lentokoneruoka on vitseihin itsensä ängennyt. Onneksi kone oli vain puolillaan ja lentäjä pätevä.

Madridissa odotti todella suuri lentoasema, jossa opasteet ja monitorit odottivat lähtöhallissa--eivät suinkaan siellä, missä purkaannuimme Amsterdamin koneesta. Löydettyäni lähtöporttini totesin siihen merkityn kolme eri lennon numeroa ja vastaavan määrän porukkaa odottamassa koneen lähtöä. Lähes tunnin odotuksen jälkeen nousimme koneeseen, joka tuli nähdäkseni aivan täyteen. Lento ei ainakaan parantanut mielikuvaani Iberiasta.

Teneriffalle saavuimme vartin etuajassa. Kuuluisalla lomasaarella oli pilvistä ja viileää. Teneriffan pohjoinen (Espanjansisäisten lentojen) lentokenttä on pieni ja yksinkertainen eikä minullakaan mennyt kauaa lähtöselvittäessäni itseni Binter Canarias'in lennolle La Palmalle. Binter Canarias nousi kertaheitolla lentoyhtiöiden paremmuusluokituksessani kolmannelle sijalle British Airways'in ja Air France'n perään. Pikkuyhtiön koneet olivat siistejä ja mukavia ja henkilökunta hyvin valittu. Lentoemot olivat näyttäviä, kohteliaita, iloisia ja ystävällisiä. Puolen tunnin lennon aikana he tarjoilivat noustessa ja laskiessa makeisen korvien normaalipaineistamiseen, suklaapatukoita puolimatkassa, vettä janoisille, ja hyöräilivät koneessa kysymässä matkustajien toiveita ja jakamassa hyväntuulisuutta niin, että siellä kuvitteli matkustavansa yksin ensimmäisessä luokassa.

La Palmalle pääsin puoli yhdeksältä, jolloin oli jo pimeä yö. Ajelinpa sitten taksilla Santa Cruz de la Palmaan ja hotellille (40 mk / 6 km). Varaukseni oli asianmukaisesti tehty, joten pääsin pikaisesti peseytymään ja pehkuihin.

Sunnuntaina (18.1.) tutustuin kaupunkiin, joka osoittautui pienehköksi ja ainakin sunnuntaina hiljaiseksi (sana autio käväisi välillä mielessä). Söin Restaurant Canarias -ravintolassa paikallisen salaatin, turskaa whiskyssä ja puoli pulloa punaviiniä; kaikki tämä hintaan 70 mk. Illalla kävin tutkailemassa säätä (joka oli koko päivän ollut pilvinen). Astuin ulos hotellista, mutta katuvalot olivat liian kirkkaat, jotta olisin nähnyt mitään taivaalla. Olin juuri ylittämäisilläni kadun, kun katulamppu sammui yltäni. Näin edelleen pilvisen taivaan ja lähdin takaisin sisään. Astuessani katulampun alta pois se syttyi jälleen päälle: ensimmäinen näkemäni huomaavainen katulamppu.

Maanantaiaamuna (19.1.) heräsin aikaisin ehtiäkseni valmistautumaan matkalle observatoriolle. Mennessäni aamiaiselle huomasin hotellin baarissa laivaston upseerin valkoisissaan. Aamiaisen jälkeen käväisin ulkona vilkaisemassa säätä ja nä merellä ankkurissa upean nelimastoisen purjelaivan. Ilma oli pilvinen, mutta suhteellisen kirkas--Teneriffa ja La Gomera näkyivät melko hyvinä siluetteina taivaanrannassa. Maksoin huoneeni, kävin vaihtamassa markkoja pesetoiksi ja pian hotelliin palattuani tulikin herra Armas opastamaan minua observatoriolle, kuten olimme ennen matkaani sähköpostitse sopineet. Ajoimme loputtomalta tuntuneen serpentiinitien ylös vuorelle yhden pilvikerroksen läpi toisen jäädessä vielä yläpuolellemme. Voin tuon ajomatkan jälkeen hyvällä omallatunnolla sanoa, että Seat Marbella ei ole auto minulle.

Residenciassa sain huoneeni avaimen ja lyhyen esittelyn tiloista ja toiminnoista siellä. Ruokailusysteemi on mielenkiintoinen: hyvissä ajoin ennen ruokailuja (aamiainen, lounas, päivällinen ja välipalapaketti tähtitorneille mukaan otettavaksi) pitää ruokailuihin ilmoittautua listaan, johon on merkitty päivän ruokailut ja kaikki observatoriolla olijat. Ruokailuun mentäessä täytyy vielä täyttää pieneen lipukkeeseen nimi ja päiväys ja pudottaa se koteloon ruokatiskillä. Välipalapaketteja on kahta eri kokoa. Niille on oma listansa, johon pitää rastittaa haluamansa tuotteet. Kullakin tuotteella on oma 'hintansa'. Pieneen pakettiin voi rastittaa noin 500 pesetan edestä tuotteita ja suureen noin 1500 pesetan edestä. Tietenkin ruoat ja välipalat pitää maksaa, joten ei ole aivan yhdentekevää, minne ja kuinka paljon rasteja laittaa.

Koska havaintoyöni oli vasta seuraavana päivänä, oli tämä ilta vapaa. Kirjoittelin muutaman postikortin, kävin syömässä ja seurasin säätilan kehittymistä WWW:ssä olevien sääsatelliittikuvien avulla. Erityisen hyödyllisiä ovat näistä kuvista kootut animaatiot, joista näkee pilvien liikkeet ja pystyy hieman arvioimaan pilvisyystilanteen kehittymistä jatkossakin.



NOT ympäristöineen. Teleskooppi on tietenkin hopeanhohtoisessa tähtitornissa; viereisessä rakennuksessa ovat havaitsijoiden ja henkilökunnan oleskelutilat sekä muutama työhuone. Ilma on hieman samea toisella matkallani Saharasta puhaltaneen hiekkapitoisen tuulen vuoksi--sama ilmiö näkyy muissakin kuvissa näillä sivuilla.

Hyvin nukutusta yöstä heräsin tiistaiaamuun (20.1.) ja aamutoimien jälkeen ajoin NOT:lle, jossa minun piti edellisen päivän sähköpostailussa sovittuna tavata support astronomerini Colin Aspin. NOTilla tapasinkin ohjelmainsinööri Ingvar Svärdhin, joka kertoi Colinin ilmoittaneen tulevansa myöhässä auto-ongelmien takia. Ingvar esitteli tilat ja teleskoopin minulle ennen kuin palasin takaisin Residenciaan. Elin loppupäivän jännityksessä, sillä taivas oli ja pysyi itsepintaisesti pilvessä. Tarkastelin tilannetta myös WWW:n satelliittikuvista ja -animaatioista--eikä hyvältä näyttänyt, sillä etelästä työntyi koko ajan uutta pilveä saarten ylle. Pidin myös Tuorlalaiset jännityksessä ilmoittamalla tilanteesta heille sähköpostitse--pariinkin otteeseen päivän aikana.



NOTin tähtitorni. Tehtäessä havaintoja teleskoopilla täytyy teleskooppia kiertää tähtitaivaan kierron mukana, jotta havaittava kohde pysyy näkökentässä. NOTilla tämä on toteutettu siten, että koko rakennusta kierretään ja lisäksi teleskooppi tornin sisällä on liikuteltavissa, jos vaikka torni pysähtyisi. Odottamattomia pysähdyksiä sattuu silloin tällöin tietämättömien ihmisten tai elänten laukaistessa torniin johtavien rappusten alapäässä olevan hälytyslaitteen. Laitetta tarvitaan, koska muutoin rakennus saattaisi murskata alleen onnettoman portaisiin juuttujan (painoa kun on takana 43 tonnia). Tornin vieressä oleva häkkyrä on laite, jolla teleskoopin 2.56 metrin peili (painoa silläkin lähes kaksi tuhatta kiloa) nostetaan paikaltaan sitä aluminisoitavaksi vietäessä.

Illan koittaessa menin uudelleen NOTille ja tapasin vihdoin Colinin, joka kertoi huonon sään estäneen havainnot jo useana yönä. Menimme havaintohuoneeseen ja valmistauduimme rauhallisesti havaintoja varten siltä varalta, että taivas sittenkin selkenisi. Auringon laskettua aukeni yllemme pilviin yllättävä aukko ja pääsimme tekemään havaintoja. Läpi yön seurasimme pilvien liikkeitä jatkuvasti satelliittikuvien avulla ja ihmeeksemme pilvet kiersivät La Palman hienoisen matkan päästä ennen kuin vasta lähes auringonnousun aikaan ne vyöryivät yllemme. Käydessämme välillä ulkona seuraamassa tilannetta peräti näimme pilvet joka suunnassa ympärillämme taivaanrannassa. Saimme siis lähes kaikki havaintoni tehtyä--mukaanlukien omat kefeidihavaintoni--eikä minun tarvinnut palata Tuorlaan tyhjin käsin. Yön havainnoista kvasaarin OJ287 spektrimittaukset tuottivat eniten päänvaivaa, kun kaikki ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olimme kuvitelleet. Ilman Colinin apua en olisi tuosta ensimmäisestä NOT-havaintoyöstäni selvinnyt lainkaan. Alkuyöksi saimme vieraaksemme seuraavan yön havaitsijan, joka tuli etukäteen tutustumaan tähtitorniin ja havaintorutiiniin. Niin minunkin oli tarkoitus tehdä, mutta kun edellisenä yönä ei havaintoja tehty lainkaan taivaan pysyessä pilvessä. Osan yöstä havaintohuoneessa oli lähes tungos Ingvarin ja elektroniikkainsinööri Graham Coxin vielä puuhasteltua omia töitään ja valvottua laitteiden toimintaa hetken aikaa.



Teneriffan Pico de Teide auringonlaskun aikaan NOTin ovelta kuvattuna. Teneriffa on noin sadan kilometrin etäisyydellä La Palmasta, mistä syystä Teideä on usein vaikea nähdä huonon sään vallitessa, etenkään rannalta. Teiden korkeus on 3718 metriä.

(Keskiviikko 21.1.) Sammutettuani laitteet ja suljettuani luukut palasin Residenciaan, jossa pääsin tutimaan hieman ennen kymmentä. Nukuin huonohkosti kolmisen tuntia, nousin ja ajoin ylös NOTille noutamaan CD-levyä, jolle Colin oli siirtänyt kaikki tekemäni havainnot. Ajoin takaisin Residenciaan, jossa allekirjoitin IAC:n maksettavaksi ruokailu- ja majoituskuluni. Ajoin alas vuorelta Santa Cruz de la Palmaan ja majoituin jälleen Aparthotel Castilleteen. Viehättävä receptionistitar muisti minut ja ojensi minulle huoneeni avaimen jo ennen kuin ehdin sitä häneltä pyytää. Menin aikaisin nukkumaan pakattuani kaikki valmiiksi seuraavaa aamua varten.



NOTin vieressä on muutama englantilaisten teleskooppi, joista ylväimpänä vasemmanpuolisin 4.2 metrinen William Herschel Telescope (WHT). Muut teleskoopit ovat Isaac Newton Telescope (2.5 m) ja Jacobus Kapteyn Telescope (1 m).
Poliittinen kannanotto: Iso-Britannian valtaapitävä Labour (!) puolue otti ensitöikseen valtaan päästyään tehtäväkseen romuttaa maansa maine maailman johtavana tähtitieteen tekijänä. He päättivät lakkauttaa kuningas Kaarle II:n vuonna 1675 perustaman ja siten maailman vanhimman tähtitieteen laitoksen Royal Greenwich Observatoryn. Maailman maineikkaimmat tähtitieteilijät ovat siellä töitä tehneet ja vuonna 1884 Washingtonin konferenssi sijoitti maantieteellisen pituuspiirin nolla (0) astetta kulkemaan RGOn tähtitornin kautta. Lakkauttamispäätöksen myötä La Palmalla sijaitsevista teleskoopeista yksi tai useampia myydään tai jätetään hoitamattomiksi.

Torstaina (22.1.) heräsin levottoman yöunen jälkeen varhain, kävin aamiaisella ja yritin maksaa VISAlla huoneeni. VISA-laite ilmoitti linjan [Suomeen] olevan varatun--samoin tyhjennettyäni huoneeni, joten minun piti maksaa käteisellä, kiire kun oli. Pesetoita jäi lompakkoon peräti muutaman markan edestä. Ajoin kiireesti lentokentälle; tietä, jota en tuntenut ja ajan kuluessa uhkaavasti. Löysin kuitenkin lentokentän, jätin auton parkkipaikalle avaimet peräluukussa, kuten neuvottu oli, mutta tankkaamatta, niin kuin olisi pitänyt. Lähtöselvitykseen pääsin puoli tuntia ennen koneen lähtöä. Lähtöselvitystiskejä oli kaksi auki, mutta päästyäni jonoon, joka muuten oli pitkä kuin nälkävuosi, toinen tiski sai asiakkaakseen jonkun ongelmatapauksen, jota ei saanut lähtöselvitettyä ja niinpä hetken kuluttua molempien tiskien hoitajat yrittivät tätä selvittää. Lopulta toisen tiskin hoitaja lähti jonnekin asiakkaansa kanssa ja omamme alkoi edetä. Jäihän siinä sitten aikaa lähtöhallissa odotteluun, mutta ainakin päivä alkoi tavalla, jolla se jatkuisikin.

Lento Teneriffalle sujui hyvin Binter Canariasin vain vahvistaessa asemiaan lentoyhtiökilpailussa. Aikaa ennen Barcelonan koneen lähtöä oli ylenpalttisesti, joten tietenkin lähtöselvityskin sujui ongelmitta. Tylsistyttyäni kuoliaaksi lento lopulta lähti. Lennolla katselin ikkunasta ensin Afrikan vuoristoa ja sitten ihailin Gibraltaria, joka näkyi todella upeana auringon paistaessa siihen parhaasta mahdollisesta kulmasta katselusuuntaamme ajatellen. Välimeren yllä näkyi idässä häivähdyksenomaisesti Mallorca. Barcelonaan laskeutuessamme katselin kauhuissani kaupunkia peittävää rusehtavankeltaista saastesumua.

Barcelonan lentokentällä ei ollut kunnollisia opastetauluja, joten ravasin (kiirekin alkoi jo olla) infopisteeseen muutaman sadan metrin päässä portista, josta olin ulos tullut. Kone Brysseliin lähtisi hallista M1, joka tietenkin oli vastakkaisessa suunnassa, joten palasin ulostuloporttini ohi ja kieli vyön alla aseman toiseen päähän. Siellä oli ilmoitustaulukin, jossa luki lentoni kohdalla lähtöaikana "ESTIMAT 16:40". Tätähän tietenkin sopi odottaa, sillä, jos kone todella lähtisi 16:40 eikä 16:15 niin kuin piti, en ehtisi vaihtaa konetta Brysselissä-- etenkin kun siellä piti vielä lähtöselvittääkin itseni. Painuin siis heti hallin infopisteeseen, jossa info-neito vakuutti, että kyllä lento lähtee ajallaan. Inttäessäni syytä ilmoitustaulun lähtöaika-arvioon, hän varmisti asiaa työtoveriltaan, joka huuteli koneen lähtevän ajallaan ja ilmoitustaulun tiedon olevan virheellisen ja heidän ilmoittavan sitä ylläpitäville, että korjaisivat tiedon. Paikalle eksyi jo mieskin, joka esiintymisellään ei jättänyt epäselväksi sitä, että oli tiedotuksesta vastaava johtaja. Hä kysyi tietokoneen ääressä istuvalta naiselta, mitä siellä asiasta sanottiin ja tiedotti sitten minulle, että kone lähtee ajallaan, mutta ei portilta 12 [niin kuin piti] vaan portilta 17. Kello 16 salissa sitten tiedotettiin, että Brysselin kone lähtee portilta 17 [sentään], mutta kello 16:35 [eli 20 minuuttia myöhässä!!!]. Tiedotus tuli tietenkin espanjaksi ja onneksi myös ranskaksi, jota osaan riittävästi, vaan ei englanniksi. Portilla 17 luki "Mallorca", mutta sinne mennessäni kuulin Iberiattaren kertovan jollekin epätietoiselle [espanjaksi], että tämä on kyllä Brysselin portti, hetken aikaa, kunnes palataan normaalitilaan. Meidät ohjattiin bussiin, jossa istuessani näin lukuisten ihmisten tulevan kohti porttia 17, vilkaisevan siinä lukevaa Mallorcaa ja perääntyvän poispäin neuvottelemaan tilanteestaan. En koskaan saanut selville pääsivätkö kaikki lopulta koneeseen.

Odottelin mielenkiinnolla milloin laskeutuisimme Brysseliin, sillä vaikka kone olisi lähtenytkin oikeaan aikaan kello 16:15, olisi minulla ollut vain 50 minuuttia vaihtaa Helsingin koneeseen. Lähtö viivästyi 20 minuuttia ja laskeutuessamme Brysseliin koneen tyhjentäminen kesti 10 minuuttia. Minulla oli 20 minuuttia aikaa löytää Finnairin lähtöselvitys, portti ja nousta koneeseen--vieraalla [suunnattoman suurella] lentokentällä. Onneksi koneesta noustuani näin heti infotiskin, josta kysyin Finnairin portteja. Olivat B-terminaalissa, me tietenkin C-terminaalissa. Seurasin opastekylttejä puolijuoksua C:stä B:hen--matkaa kertyi paljon ja matkalla oli vielä iso remontti, joka piti kiertää. Toinen onnenpotku tuli vastaan B-terminaalissa, jonne saavuttuani heti ensimmäisenä oli Finnairin portti ja siinä samassa lähtöselvitystiski. Pääsin koneeseen viimeisenä ja paikkanikin oli koneen ainoa, jonka vieressä oli tyhjä istuin. Lento sujui hyvin ja perillä olimme etuajassa kello 22:50, mikä tietenkin harmitti, sillä Turun koneen lähtöön oli vielä aikaa yli puolitoista tuntia.

Ajan kuluttua tappavan hitaasti Helsinki-Vantaan yöllä täysin kuolleella lentoasemalla tuli ilmoitus lähtömme viivästymisestä 'jatkoyhteyden' vuoksi. Eli joku onneton oli tulossa jostakin jumalten selkien takaa myöhässä saapuvalla lennolla ja meidän piti odottaa 1:10:een ennen kuin lopulta pääsimme matkaan. Kone oli pieni SAAB ja tuuli viskoi sitä kuin korkkia aallokossa. Erityisesti Turussa tuuli niin paljon, että kone heittelehti sivusuunnassa useita koneenmittoja. Heittelehtiminen loppui vasta muutaman metrin korkeudessa, jolloin olin jo varma, että meitä keräiltäisiin hetken kuluttua pitkin lentokenttää. Edellisen päivän kirouskin oli haihtunut, sillä matka lentokentältä kotiin sujui helpommin kuin olin kuvitellut. Tuorlan observatorion dosentti Jia-Quing Zheng oli lentoasemalla odottamassa professoriamme Mauri Valtosta palaavaksi Trinidadista, mutta tämä ei tullutkaan, joten Zheng tarjosi minulle kyydin kotiin.


Takaisin La Palma-sivujeni pääsivulle.




Takaisin kotisivulle